Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: ♥ Maria 23 ♥
Kotisivut: http://www.supondo.com

22.04.2012 21:22
♥ chatti -> www.supondo.com finland chatroom with games ♥ Iphone- suudella Maria

Nimi: Breitling Navitimer
Kotisivut: http://www.breitlingwatchsale.com/

16.01.2012 08:15
Houkuttaisiko ajatus idyllisissä maalaismaisemissa sijaitsevasta pientallista, jonka toiminta ei painotu veren maku suussa kilpailemiseen vaan rauhallisiin hetkiin rakkaiden hevosystäviemme parissa? Siinä tapauksessa neuvoisin sinua kääntymään Kastehelmen, virtuaalisen harrastetallin sivuille. Meiltä on mahdollisuus ottaa hoitohevonen tai poni ja kehittää taitojaan ratsastustunneilla.
Hyppää mukaan iloiseen heppajengiimme!

Terveisin, Amanda

Nimi: Granada

07.01.2012 16:59
Anteeksi että en ole käynyt hoitamassa :(

-
Kävelin lumuhangen poikki tallin pihaan. Tulin pitkästä aikaa tallille katsomaan ja hoitamaan hoitsujani. Riensin heti katsomaan Viiviä. Viivi seisoi karsinansa nurkassa ja nuoli suolakiveä. Hymyilin ja kutsuin tammaa. Viivi höristi korviaan ja katsoi minua. Sitten se käveli lähemmäksi. Aukaisin karsinan oven ja annoin tamman haistella kämmentäni. Viivi hörähti ja tökkäisi turvallaan kylkeäni. Naurahdin hennosti ja halasin tammaa. Viivi nosti päänsä ylös kun Miranda tuli karsinalle.
-Moi! sanoin iloisesti.
-Moi! Vihdoin tulit, Miranda huudahti iloisena ja tuli halaamaan minua.
-Ihanaa nähdä, sanoin ja rapsutin Viiviä. Miranda nyökkäsi ja sanoi lähtevänsä asioille. Nyökkäsin ja menin hakemaan Viivin harjakoria.
Tamma jäi katsomaan perääni ihmetellen minne hävisin.

Palasin nopeasti Viivin luo harjakori mukanani ja laitoin tamman riimunnarulla kiinni ettei se jättäisi minua seinän ja itsensä väliin, tai karkaisi. Otin juuriharjan ja vedin pitkillä vedoilla likaa pois tamman karvapeitteeltä. Puhdistin tamman hyvin myös toiselta puolelta. Harjasin Viivin myös kumisualla ja pehmeällä harjalla. Sitten kaivoin harjakorin pohjalta kaviokoukun ja näytin sitä epävarmalta näyttävälle Viiville.
-Hupsu tamma, ei tämä sinua syö, naurahdin ja pyysin tammaa nostamaan jalkansa. Puhdistin jokaisen kavion ja laitoin kaviokoukun takaisin harjakoriin.
-Mitäs me nyt tehtäisiin? kysyin Viiviltä. Tamma höröhti ja heilutteli päätään. -No tuohan on hyvin selvä vastaus, mutisin huvittuneena ja hain riimunnarun. Otin Viivin kiinni ja aukaisin karsinan oven kokonaan auki. Lähdin taluttamaan tammaa ulos. Kävelin Viivi vierelläni tietä pitkin.

Jatkuu (sori, tuli aika lyhyt tarina)

Nimi: Granttu

25.11.2011 15:22
En ole enään lomalla :))

Vastaus:

Eipä kyllä oo tarinoita näkyny?

Nimi: Granada

25.10.2011 19:58
LOMAA LOMAA LOMAA LOMAA LOMAA LOMAA LOMAA LOMAA LOMAA LOMAA LOMAA

Niin, että tarttisin lomaa. Lähden lomamatkalle :D
Palaan VIIMEISTÄÄN kuukauden päästä, jos en aiemmin, oukei?
Pidäthän huolta Viivistä ja Pojusta? ♥

Vastaus:

Ok ;D

Nimi: Granada

17.10.2011 20:56
Lehdet rapisivat ja oksat katkeilivat kun kävelin metsäpolkua pitkin tallille.
Uskalsin mennä metsään, vaikka tiesin että pojat olivat softaamassa. Kuulin kuulaaseen laukaisun. Tiesin, että polku loppui aivan juuri tallin takapihalle.
Yhtäkkiä silmääni tuli jotain aivan valtavalla voimalla.
Kiljaisin hyvin, hyvin kovaa. Kosketin silmääni ja kädelleni tippui sininen, kova kuula.
Minua sattui tosi paljon. Näin naureskelevan pojan silmäkulmallani.
Näin ihastukseni, Teemun juoksevan kallion päälle.
-TEEMU! huudahdin itkien ja juoksin pois metsästä.
Kuulin kuitenkin pojan hennon anteeksipyynnön. Tiuskaisin hänelle:-En enään ikinä halua nähdä sinua!!

Menin tallin etupihalle, jossa seisoi Miranda.
-Miksi sinun silmäsi on noin musta? Miranda kysyi ihmeissään.
Itkukurkussa sanoin:-Yksi poika oli softaamassa metsässä ja ampui tahallaan minua silmään kuulaaseella.
-Voi ei, silmälle pitää tehdä jotain, tule, Miranda sanoi ja seurasin häntä kotiinsa.

Miransa hoiti silmäni, ja vihdoinkin näin jotain.
Päätin hoitaa tänään Viivin.
Etsin Viiviä joka paikasta, kunnes löysin sen tarhasta. Viivi tuli iloisesti ravaten luokseni kun kutsuin sitä. Sujahdin tarhaan ja otin Viivin kiinni. Tamman hämmästynyt ilme sai minut naurahtamaan.
Talutin Viivin karsinaansa ja hain sen harjat. Otin juuriharjan ja harjasin kovettuneen kuran pois. Se ei kuitenkaan lähtenyt kunnolla, joten otin piikkisuan ja harjasin sillä. Samalla myös setvin Viivin hännän ja harjan. Harjakammalla selvitin tamman etuharjan.
Otin kaviokoukun. Ensin Viivi katsoi minua ja outoa kapistusta ihmeissään, mutta kun se sai haistella sitä, antoi tamma minun nostaa jalkansa. Aloitin varovasti. Puhdistin hellästi kivet ja mudat jokaisesta kaviosta.
Viivi käyttäytyi kiltisti, joten palkitsin sen porkkanalla.

Vein Viivin pesukarsinaan ja pesin sen jalat. Sitten kuivasin ne. Vein Viivin takaisin tarhaan ja lähdin kotiin.


----------------------------------------------------
Aika hätäisesti kirjoitettu tarinan tynkä, mutta pitää mennä ihan justiinsa nukkumaan -.-

Kirjoitan pidemmän sitten paremmalla ajalla.

Vastaus:

Jes, tarinaa pukkaa. Saat 30v€, tosiaankin vähän hätäinen ja tiedän että pystyt parempaan. Viivistä on nyt tosiaankin kasvanut nuori ja lupaava hevosenalku, pääsee kilpailemaan laukkakilpailuissa parin päivän kuluttua jos muistan sen ilmoittaa xD

Nimi: Granada

04.09.2011 10:50
En ole enään lomalla =)))

Poju katseli minua karsinastaan suurilla, mustilla silmillään. Hymyilin ja astelin orin luokse. Poju työnsi silkkisen turpansa ulos karsinasta ja hamuili kättäni. Silitin sen turpaa ja kuiskasin:-Rakastan sua...
Poju hörähti ja alkoi riehaantumaan. Ori alkoi pärskyttäää ja kuopimaan lattiaa kavioillaan.
Rauhoittelin oria, ja käännähdin.
-Mitä...? sain väkerrettyä nähtyäni sumuisen hevosen muotoisen hahmon.
Olinko seonnut? Näin Ruskon, vaikka se oli kuollut.
Hiivin askel askeleelta lähemmäs aavehevosta, ja nähtyäni kunnolla sen värin ja merkit, vahvistin, että se oli Rusko.
-Rusko...? Oletko...? Olenko...? ihmettelin hysteerisenä ja kurkotin silittämään hevosen turpaa.
Se hörähti ja käski minua seuraamaan osoittamalla metsään.
Muistin silloin, että siellä oli hevosten hautausmaa.
-O-oikeastiko? änkytin ja nopeasti harjasin ja laitoin Pojulle suitset.
Hyppäsin orin selkään ja laukkasimme aavehevosen perässä metsään. -Mennään, sanoin hiljaa Pojulle ja kannustin sen laukkaamaan maastoesteradan läpi metsän keskelle.

Yhtäkkiä kaikki tuntui niin rauhalliselta. Näin kukkia ja perhosia, vaikka oli syksy. Aave-Rusko laukkasi erään hevosen haudalle ja tökkäsi hautakiveä turvallaan.
Hyppäsin Pojun selästä alas ja talutin sen haudalle.
Luin hautakivestä: "Rus-wins Bar Doll ox, s. 2000, † 18.7.2011"
Kyyneleet kihosivat silmilleni ja halasin aavehevosta. Hyvästelin Ruskon viimeisen kerran, silitin sen kaarevaa kaulaa ja silitin silkkistä turpaa. Rapsutin tammaa viimeisen kerran korvan takaa, ja viimeisen kerran suukotin sen pehmeää turpaa. Sitten se tapahtui. Purahdin itkuun kun näin kuinka aavehevoselle kasvoi siivet, ja se lensi taivaaseen.
Tunsin olevani hullu. En voisi kertoa tästä kenellekään, kaikki väittäisivät hulluksi.
Mutta sen tiesin että tämä kaikki oli totta. Myös se, että en enään ikinä näkisi Ruskoa. Poju tuli surullisena luokseni ja painoi päänsä kainalooni. Katsoin suuren kiven päälle, jossa kasvoi ruusu. Ruusu oli veren punainen, ja se hohti kauniisti.
Kiipesin rohkeasti kiven päälle ja nappasin ruusun.
Istutin sen uudelleen Ruskon haudalle.
-Hyvästi, rakas... kuiskasin ja ratsastin Pojulla takaisin tallille.

Otin Pojulta suitset pois ja harjasin orin. Puhdistin myös kaviot. Päätin lähteä kotiin, sillä oloni oli sekalainen.
Vein Pojun tarhaan, mihin se kinusi hirveästi.
Hain vielä nopeasti Pojulle heinät ja lähdin pyöräilemään kotiin.

Myöhemmin illalla...

Makasin sängyssäni ja katsoin ikkunasta ulos. Itkin, ja itkin. En voinut kestää, että Rusko oli kuollut. Toisaalta, nyt sen oli parempi olla. Itkin itseni uneen.
Heräsin keskellä yötä kavioiden kopinaan. Katsoin ikkunalleni ja näin... näin Ruskon. Sillä oli kultainen paperi suussaan. Se toi sen yöpöydälleni ja lensi takaisin pilvensä päälle.
Otin varovasti paperin käteeni ja luin: "Näemme vielä, monen monta kertaa, ikuisella rakkaudella Rusko"
-OLEN SEKAISIN! huudahdin ja pian nukahdin, ja heräsin vasta aamulla.

The End

-Aika seko tarina, aavehevosia... Mutta toivottavasti tykkäsit =))) -

Vastaus:

Kiva että palasit.

Ihana ja liikuttava tarina, saat 80v€ ;D

Nimi: Epu

14.08.2011 13:07
Oli kotona ja herätyskelloni soi yöpöydälläni. Säphähdin hereille ja nousin istumaan. ''Miksi olin laittanut herätyskelloni päälle.'' Mietin. No kuitenkin kapuan alas parvisänkyni tikkaat ja käppäilen olohuoneeseen. -Äiti, miks oon laittanut herätys kelloni päälle? kysyin utelevasti. -Koska sä lähet puolen tunnin päästä tallille! äiti sanoi. -Apua! Puolentunnin? Enks saa lisä aikaa? Kysyin. -Et lähden samalla toihin, ja nakkaan sinut talille sillä kyydillä. Joten hopi hopi! Äiti huusi. Juoksin takaisin ylä kertaan ja siitä samalla omaan huoneeseeni. Laitoin upouudet ratsastushousuni jalkaan ja sitten minun Johnpurit.Puin heppa t-paidan ja otin kaapista ratsastusliivin, kypärän ja raipan. Juoksin alakertaan ja otin valmiin kolmioleivän jääkaapista. Ja kaatoin lasiini maitoa. Join nopeasti ja kello näytti viittävaille kaksitoista. Leipäni olikin jo loppunut. -Äiti, nyt mennään! Huusn keittiöstä. -Juu! Äiti huusi ja tuli laittamaan tennaireita jalkaansa. -Mä meen jo autolle. Sanoin ja avasin ulko oven ja kävelin autolle. Äiti kipitteli kans autolle ja avasi auton ovet.Menin etupenkille ja matka alkoi. Noin.5 minuutin kulutta olimmekin jo perillä. -Hei hei! Äiti huusi autosta, kun olin jo ulkona. -Moikka! Sanoin ja lähdin tallin pääovea kohti.

Jatkuu--> :)))

Vastaus:

Ihan hyvin sulta, aika paljon kirjotusvirheitä kumminki. Tää oli aika lyhyt, eikä pätkässä kerrottu vielä tallista, joten en voi antaa paljon rahaa ^^ Saat tästä 5v€ + aloitusrahat 20v€ ;D

Nimi: Granada

20.07.2011 20:37
Otan lomaa. Ei ole helppoa tietää että eka virtuaalihoitsu kuoli, eikä voisi hoitaa sitä enään...

Vastaus:

Ymmärrän. Jostain on kuitenkin revittävä, muuten minulla olisi kohta 800 hevosta...

Nimi: Granada

19.07.2011 15:43
ONKO RUSKO KUOLLUT!?!! VASTAHAN SE OLI 10?!!?
Jos on kuollut niin EHKÄ lopetan hoitamisen täällä...

Vastaus:

Olen pahoillani, mutta omistin 64 hevosta, kokeilin ikääntymisillä minkä ikäisiä ne ovat, ja Rusko oli melko vanha. Poju ei kuole vielä pitkään aikaan.

Nimi: Granada

11.07.2011 08:10
Katsoin häntä ymmälläni. "Et voi olla tosissasi"-ilmeen, ja Miranda naurahti.
Kurkkasin ulos ja huomasin että aurinko paistoi.
-Huh, hyvä että se sade loppui, ajattelin ja marssin Ruskon karsinalle. Rapsutin Ruskoa turvasta ja aukaisin karsinan oven. Otin pojan kiinni ja menin sanomaan Mirandalle:-Menen irtohypyttämään Ruskoa.
-Okei, Miranda sanoi ja jatkoi hommiaan.
Talutin Ruskon tallista ulos ja ravasimme kentälle. Kun kasasin esteitä ja sitten kun olin valmis hypyttämään Ruskoa, tamma ei liikkunut minnekään. Päätin väsät riimusta ja riimunnarusta jonkinlaiset suitset. Otin tallin ratsastuskypärän portilta ja hyppäsin Ruskon selkään. Se hirnahti hassusti ja annoin pohkeita. Rusko lähti kävelemään eteenpäin.

Noin viiden minuutin päästä annoin Ruskon ravata. Menimme muutaman puomin, ja sitten harjoittelin pohkeenväistöä. Rusko totteli upeasti!
Vähän ajan päästä nostin laukan. Hetken minulla oli vaikeuksia pysyä hevosen selässä ilman satulaa, mutta esteillä pärjäsin hyvin. Menimme kaksi ristikkoa ja pystyesteen ratana.
Yksi isoista tallitytöistä, Jenni tuli luokseni. Hän oli isoista mukavin. Jenni ei ikinä kiusannut tai haukkunut. Hän auttoi aina kun apua tarvitsi.
-Moi Jenni! huudahdin ja pysäytin Ruskon.
-Moi! Granada, saanko kattoo kun ratsastat?
-Joo, tottakai! Muuten, voisitko tulla tekemään mulle esteradan? Sitten saisit leikkiä tuomaria, naurahdin ja annoin Ruskon kävellä pienellä pääty-ympyrällä.
Jenni nyökkäsi ja tuli kentälle väsäämään esteitä.
Muistin vasta sitten, että ratsastin ilman suitsia ja satulaa. Mitäköhän Mirandakin tästä sanoisi? Nielaisin ilmaa ja jatkoin ratsastusta.
-Rata on valmis! Jenni huudahti ja meni esittämään tuomaria.
Nyökkäsin ja menin L-päätyyn. Lähdin sieltä käynnissä kohti estettä. Nopeasti tervehdin "tuomaria" ja jatkoin kevyessä ravissa. Lähestyin pientä ristikkoa. Rusko hyppäsi sen helposti, ja jatkoimme seuraavalle esteelle. Se oli pystyeste. Nostin laukan jo sopivan matkan päästä ja nousin esteistuntaan juuri ennen hyppyä. Rusko oli radan loppuun asti, eikä tullut yhtään tiputusta! Jenni taputti kovaa. Muut tallitytöt olivat katsoneet suoritukseni sopivan välimatkan päästä. Jenni tuli auttamaan minut alas selästä ja lupasi talutella Ruskoa kentällä ja siivota esteet. Sillä välin minä menin hakemaan Pojua tallista.

Samaan aikaan Jenni tuli talliin Ruskon kanssa. Päätimme mennä taluttelemaan Pojua maastoon. Jenni laittoi Ruskon karsinaan ja haki sille leipiä.
-Ei kai Rusko ollut kovin hikinen? kysyin kävellessämme tiellä.
-Ei, Jenni sanoi tuijotti taakseen. Ihmettelin, että miksi ihmeessä ja käänsin pääni.
Tallutytöt Maria, Laura ja Sofia katsoivat meitä paheksuvasti.
Sanoin Jennille:-Älä välitä, he vaan ovat kateellisia.
Jenni halasi minua ja kysyi, haluanko nousta selkään.
Vastasin myöntävästi, ja pian huomasin olevani Pojun selässä.
Jenni talutti minua, sillä en ollut varma millainen Poju olisi maastossa.
Ravasimme aina alamäet, ja kahden kilometrin päässä tallista Jenni ei enään jaksanut. Pian Jenni istuikin takanani Pojun selässä.
Laukkasimme, ja Jenni oli vähällä tippua. Onneksi sain kuitenkin otteen, eikä mitään sattunut.
Tallissa Jenni hoiti Pojun ja minä Ruskon. Harjasin Ruskon vain pehmeällä harjalla ja juuriharjalla, sekä kaviot otin kaviokoukulla. Jouhet setvin piikkisualla.
Kun Jenni oli pessyt Pojun pesukarsinassa, hän siirtyi käytävälle kuivattelemaan sitä.
Siirsin Ruskon pesukarsinaan ja suihkutin sen selkään vettä. Suihkutin myös jalat ja kaulan.
Minäkin siirryin Ruskon kanssa käytävälle. Kuivattuamme pollt, juotimme ne ja veimme takaisin laitumelle.

Loppu.

Vastaus:

Ihana tarina. Saat tästä 200v€ ;)

Nimi: Granada

25.05.2011 20:47
Satoi ja satoi. Ulkoa kuului ukkosen jyrinää ja näkyi pari salamaa. Ja juuri tallipäivänä! Minua surutti, sillä halusin kovasti tallille katsomaan ja hoitamaan ja vaikka ratsastamaan Pojulla ja Ruskolla. En ollut nähnyt niitä pitkään aikaan. Katsoin surullisena ulos. Yhtäkkiä pihakoivuun iski salama. Puu kaatui koira-aitauksemme viereeen. Kuulin jo kuinka isä haki moottorisahan ja alkoi paloitella puuta. Huokaisin syvään ja laatikosta, jossa luki "hevoskamat", otin Ruskon jouhia ja haistoin sitä. Vedin Ruskon tuoksua nenääni ja hymyilin silmät kiinni. En tiennyt mitään parempaa kuin tallin ja lannan tuoksua.
Kun vihdoin palasin oikeaan elämään kuvitelmistani, suru iski ja kyyneleet valuivat silmistäni. Otin nenäliinan ja kuivasin kyyneleeni. Äiti katsoi oven raosta ja kun uskalsi, tuli sanomaan:-Tule. Voin viedä sinut tallille, mutta et saa ratsastaa tällä säällä.
Ilmeeni kirkastui ja hyppäsin sängyltäni maanpinnalle. Juoksin autolle sateenvarjon kanssa ja hyppäsin kyytiin. Äiti kantoi uuden harjapussini ja siellä olevat harjat, sekä sadevaatteet, ihan varmuuden vuoksi.

En meinannut pysyä paikoillani kun kaarsimme Warion pihaan. Otin kamppeeni ja juoksin talliin. Menin heti Ruskon luo ja annoin sille lentosuukon "pus". Se hirnahti iloisesti, kuin olisi ottanut sen vastaan. Taputin tammaa kaulalle ja riensin Pojun luo. -Moikka Poju! huudahdin ja annoin sen haistella kättäni. Hain molemmille hevosille porkkanat ja vein ne karsinoissa oleviin kippoihin.

Kuuntelin hevosten rauhallista rouskutusta.
Pian Miranda astui toimiston ovesta ulos. Tervehdimme toisiamme ja Miranda kertoi, että isommat tallitytöt tulevat tänään.

jATKUU

Vastaus:

Rahat jatkossa.

Nimi: oona, Gligga ja Riima

13.05.2011 16:59
Arabialaiset täysiveriset olivat aina kiinnostaneet minua. Nyt olin saanut Wariosta Riiman ja Gliggan, kaksi upeaa arabia hoitsuiksi. Niinpä soitin Mirandalle heti herättyäni.
- Tulen hoitamaan tänään. Sanoin.
- Okei. Miranda sanoi.
Vedin ylleni ratsastusvaatteet. Heitin paksun paitani päälle ohuen vettä pitävän takin ja sitten oli valmista. Juoksin ulos sateeseen. Jännitti ihan hirveästi mennä uudelle tallille ja vieläpä jos siellä kasvatettiin arabeja ja tiedettiin melkein kaikki arabeista. Hitaasti kävellessäni keräsin rohkeuteni. Warioon oli enää vähän matkaa, mutta kaatosateen ansiosta kukaan ei näkisi minua, jos jäisin katsomaan hetkeksi. Joku juoksi ulos ja alkoi kiireen vilkkaa viedä arabeja sisälle. Kohta avuksi juoksi toinen, hyvin tuttu hahmo - kia! Hän otti yhden hevosen talutukseen ja talutti sen rivakasti talliin. Toinen tyttö oli hermona ja sanoi jotain sen suuntaista kuin: "Mihin suohon se oona on juuttunut, kun ei näy eikä kuulu?". Hän oli siis Miranda. Menin normaalisti pihaan ja tervehdin Mirandaa. Sadetta oli kestänyt vasta vähän aikaa, mutta arabeista puolet olivat vielä ulkona. Siispä menin Mirandan osoittemaan tarhaan hakemaan Gliggan. Tamma oli yksin tarhassa koska sen kaveri oli jo viety sisälle. Nappasin Gliggan riimunnarun ja otin tamman kiinni. Miranda tloi viimeisiä arabeja sisälle, kun otin loimea Gliggan selästä. Tamma oli kaulasta ja jaloista märkä, joten kuivasin sitä parhaan taitoni mukaan ja harjasin sen kuntoon. Gligga piti harjauksesta. Miranda, minä ja kia odottelimme sateen laantumista tallissa. Kun sade oli hetkeksikään lakannut, haimme varusteet karsinoiden oviin. Laitoin Gliggalle huolellisesti satulan ja suitset. Satulahuopa piti ensin vaihtaa, mutta äkkiäkös moinen on tehty. Talutin Gliggan maneesiin. Maneesi oli suuri eikä sen seinien raoista valunut vettä. Nurkassa oli kisoja varten paikka tuomareille ja sen alla tilaa puomeille. Estetolpat sun muut härpättimet (talikko, lantakärry) olivat penkin vieressä. Kohta jo olin nousemassa ratsaille. Sade rummutti maneesin kattoa, mutta Gligga ei säikkynyt juuri ollenkaan. (jatkuu)

Vastaus:

Toisessa tallissa on muita hevosia, ja niitä saa käydä kanssa silittelemässä. Hyvä alku, odotan jo jatkoa!

Nimi: kia

08.05.2011 11:38
jatkoa..Jane tarhasta.Jatkoin matkaani ja pian näin jo siittola Warion tallipihan ja hevoset jotka laidunsivat tarhoissaan.Kävelin talliin jossa ihana hevosenhaju tuli väkisinkin naamalle.Otin Janen karsinan ovenpielestä riimun ja kävelin tarhaan jossa Jane yleensä oli ja siellähän se nytkin kirmaili tuulennopeasti.Menin portista sisään ja vilautin Janelle porkkanaa jonka olin ottanut mukaan se tuli ja nuuhkaisi sitä ja minä pujotin riimunnarun paikalleen ja Jane otti samalla hetkellä porkkanan suuhunsa.Lähdin taluttamaan Janea talliin.Sidoin Janen käytävään ja huokaisin se oli tietenkin kylpenyt tarhan isoimmassa mutalammikossa.Hain äkkiä Janen harjan sun muut vemputtimet ja aloin piikkisualla irrottaa mutapaakkuja Janen mustasta karvasta.Kun mahdottomalta tuntunut tehtävä oli hoitunut pääsin vihdoinkin sydän pamppaillen satuloimaan Janea se vilkaisi minua hieman ylimielisesti kun lähdin taluttamaan sitä ulos.Kun vihdoin olimme metsän kupeessa nousin sen selkään kannustin sitä käyntiin ja se lähti upeaan tahdikkaaseen käntiiin.Pian Jane kuitenkin halusi laukata a alkoi tanssahdella ja huomasin sen kuumuvan niinpä lähdimme raviin kohti aukeaa jossa oli hyvä laukata.Kun saavuimme sille aukealle Jane tuntui tajuavan mistä kiikasti ja se muuttui hyyyvin kiltiksi mutta kun kannustin sen lopulta laukkaan jouduin tosissani kamppailemaan jotta sain sen hallintaani sen kaviot rummuttivat ja lihaksikas keho huokui voimaa se hetki oli alku ystävyydellemme!!!

Vastaus:

Saat 15v€

Nimi: kia

06.05.2011 09:47
Lähdin juoksujalkaa tallille halusin jo nähdä Janen toivon niin että sen selkä olisi jo parempi.Kun saavuin tallipihaan johtavalle tielle kuulin kavioiden kapsetta ja huomasin että minua lähestyi Mirella ja Carmen. Kun Mirella huomasi minut hän pysäytti Carmenin ja tuli luokseni sanomaan että minun pitäisi hakea jatkuu...

Vastaus:

Janen selkä on jo terve. Rahat jatkossa...

Nimi: Granada

05.05.2011 19:03
Jatkoa.

Marian äiti soitti ja kysyi missä hän on. Maria joutui lähtemään, sillä oli tullut tallille ilman lupaa. Harmissaan Maria lähti kävelemään kohti kotiaan. Huokaisin syvään ja istahdin penkille. Hetken istuttuani menin Ruskon luo ja halasin sitä, ajattelin samalla:-Sä et ikinä jätä mua, vai mitä?

Harjasin hevosen loppuun ja hain juoksutusraipan. Menen nimettäin irtojuoksuttamaan Ruskoa. Talutin hevosen kentälle ja laitoin kentän portin kiinni. Menin Ruskon kanssa keskellä ja päästin pollen irti. Heilutin juoksutusraippaa ja Rusko lähti käynnissä menemään kenttää ympäri. Viiden minuutin päästä heilautin raippaa pari kertaa ja Rusko lähti reippaaseen raviin. Yritin pidentää sen askeleita, että se saisi kunnon verryttelyn. Muutaman minuutin päästä menin Ruskon eteen ja heilautin raippaa, se lähti toiseen suuntaan laukassa. Rusko revitteli kunnolla, ja meni kiitolaukkaakin. Annoin sen levätä ja mennä loppukäynnit.

Otin Ruskon kiinni ja vein sen talliin. Otin harjakorin esiin ja harjasin Ruskon. Puolen tunnin päästä lähdin pyöräilemään kotiin.

Loppu.
Ps. Loppu aika hätäinen, mutta en ehtinyt kun pitää mennä syömään. Ja kiitos siitä että olen kuukauden hoitaja! Otan toisenkin hoitsun :)

Vastaus:

Loppu oli kyllä vähän hätäinen. Tarinan idea oli hyvä, ja kehityt koko ajan! Saat 250v€

Nimi: Granada

03.05.2011 19:14
Haukottelin pehmeässä ja lämpimässä pedissäni. Katsahdin ulos ikkunasta ja näin kuinka linnut lentelivät puusta toiseen. Päästin suuresta suustani suuren haukotuksen, ja nousin seisomaan. Kävelin koululaukkuni luo ja laiton oppikirjat kasaan, ja sitten laukkuun. Poimin penaalini työpöydältä, ja liikuntavaatteet vaatekaapista. Laitoin ne mustaan koululaukkuuni, ja puin vaatteet. Sitten otin laukun olalleni ja lähdin tassuttamaan alakertaan syömään aamupalaa.
-Huomenta! huudahdin vanhemmilleni.
-Huomenia, isä mutisi kahvikupin ja sanomalehden takaa.
-Huomenta vaan, äiti puhui kuin papupata pestessään astioista käsin, sillä astianpesukone oli mennyt rikki.
-Menen tänään koulun jälkeen suoraan tallille, sanoin samalla kun sekoitin murojani.
-Okei, mutta ota joku kaveri mukaan ettei tarvi olla yksin, äiti ja iskä höpöttivät.
-Joo, sanoin ja nielaisin viimeisen lusikallisen muroja.
-Moikka! huusin vielä ovelta.
Kävelin pyöräni luo ja aloin polkemaan kohti koulua. Näin muutamia oppilaita matkan varrella. Näin myös ylä-astelaisia, jotka polttivat tupakkaa ja kuuntelivat musiikkia linja-autopysäkillä.
-Hyi, ajattelin kieltä näyttäen.

Koulu näkyi jo nurkan takana. Poljin nopeasti ja ajoin pyöräni koulun pyörätelineeseen. Lukitsin pyörän sinisellä pyörän avaimella. Pian koulun kovaääniset kellot alkoivat soida. Kävelin rauhallsiesti 4. luokan jonoon. Opettaja tuli ovelle ja sanoi:
-Hyvää huomenta!
-Hy-vää Huo-men-ta! tavutimme yhteen ääneen. Saimme mennä sisälle ensimmäisinä.

-Tästä tulisi surkea päivä, ajattelin kun katsoin vieressäni olevaa tyhjää pulpettia, joka on parhaan ystäväni Annin. Anni oli ilmeisesti kipeänä. Kun opettajamme Mari astui luokan ovesta, toivotimme huomenet ja istuimme taas tuoleillemme.
-Huomenta huomenta! Niin, tänään tulee uusi oppilas, Maria. Toivon että otatte hänet hyvin vastaan ja joku esittelisi koulun paikat. Maria saapuu ensi välitunnilla kouluumme, Mari-opettaja selosti.
-Itse asiassa... Granttu (Granada), voisitko sinä opastaa Marian alkuun? Mari kysyi.
-Okei, sanoin ja otin oppikirjat esille.

Myöhemmin välitunnilla...

Istuin ulkopenkille ja näpräsin hiuksiani. -Huoh, se Maria on varmaan kauhea nössö, ajattelin huokaillen.
Pian koulun pihaan kaarsi musta, tyylikäs auto. Sieltä astui ulos vaaleahiuksinen ja laiha tyttö. Hän on varmaan Maria. Kävelin tytön luokse ja esittelin itseni, ja hän esitteli itsensä.
Lähdin esittelemään Marialla koulua.

Tunnilla...

Välitunnilla minä ja Maroia tutustuimme, ja Maria sai istua Annin paikalla. Minä ja Maria tulemme hyvin juttuun. Sain myös selville, että Maria on hevostyttö. Lopputunnin minä ja Maria lähettelimme muille hassuja viestejä.


Koulun jälkeen...

-Maria! Oota mua! huutelin.
-Okei, Maria sanoi ja tuli luokseni.
-Maria, haluutko tulla mun kaa tallille, nyt? Saisit nähdä mun hoitsun Ruskon, kyselin iloisena.
-Joo! Kiva että sain näin ihanan kaverin heti ekana koulupäivänä, Maria hihkui.

Ajoin pyörälläni, Maria tarkalla kohti tallia.
Tallin pihalla pysäköin pyörän tallin seunustalle, ja tassutin Marian kanssa talliin. Etsin Ruskoa. Vihdoinkin löysin sen, ja esittelin sen Marialle.
-Se on ihana, Maria totesi silmät kiiluen.
-Arvaa mikä mua harmittaa! Olen ainut hoitaja, sillä muut eivät enään hoitaneet. Sällin näitä hevosia, kunpa saisin hoitaa niitä kaikkia! sanoin hermostuneesti kikattaen.
-Heh, Maria naurahti.

Hain Ruskon harjapakin ja annoin myös Marian harjata.
-Rusko on ihan kiltti. Harjaa vaan rohkeesti, kehotin empivää Mariaa.
Maria nyökkäsi ja harjasi kuin vanha tekijä.
Otin kaviokoukun ja nostin aika puhtaan Ruskon kavion.


JATKUU
(tuli aika lyhyt tästä osata) ;)

Vastaus:

Nyt sait onneksesi 2 kaveria, sillä täällä on Janen hoitaja Kia_horse, sekä Mikun hoitaja Senja, josta ei ole kuulunut vähään aikaan!

Rahat jatkossa!

Nimi: Granada

21.04.2011 21:52
He moikkasivat minulle, ja lähtivät etsimään tytön äitiä, joka oli lähtenyt ihailemaan hevosia ja poneja. Minä tervehdin Ruskoa ja sitten päätinkin mennä hakemaan harjat. Harjasin Ruskon tarkasti. Miranda käveli ohitseni surullisena. -Mikä sulla on? kysyin ja kävelin Mirandan luo.
Miranda kertoi silmät raollaan:-White Ghostilla on ähky.
Tuijotin Mirandaa silmät suutrina ja kysyin:-Ei kai kovin vakava?
-Ei, mutta nyt sillä ei voi ratsastaa vähään aikaan, Miranda totesi ja käveli toimariin.

Menin jatkamaan Ruskon harjaamista. Otin piikkisuan ja harjasin kaikki irtokarvat pois. Löysin oikeanpuoleisesta takasesta ison kuivuneen likapläntin. Harjasin sitä kumisualla, kovalla harjalla, piikkisualla sun muilla. Loppujen lopuksi sain puhtaan hevosen. Rusko katsoi minua innoissaan, kun näki omenan kädessäni. -Haluutkos säkin? kysyin.
Ojensin Ruskolle omenan ja se rouskutti sen heti.

Puhelimeni alkoi piristä takin taskussa. Vastasin:-Ai moi äiti! No voihan, en mä haluu viel! No okei, mä tuun.
HNyvästelin Ruskon ja lähdin polkemaan takaisin kotiin.

Vastaus:

White Ghostia voi kutsua ihan vain nimellä Gitte ;) Muuten ihan hyvä tarina, loppu hieman kiireinen. Saat 15v€, muistathan käydä Mestyn varusteessa ostamassa Ruskolle kaiken näköistä kamaa!

Nimi: Granada

16.04.2011 18:34
Pyöräilin monttuista hiekkatietä pitkin tallille. Pyörä pomppi tiellä kuin mikäkin jänis. Ajattelimme Mirandan kanssa pitää pääsiäisenä avoimet ovet-päivän tallilla. Odotan innolla pääsiäistä.

Pian olin tallilla. Laitoin sinisen pyöräni nojamaan tallin seunustalle. Laitoin sen lukkoon ja astelin lämpimään talliin. Miranda jutteli pikkutytön kanssa toimiston edessä.

-Moi, minä huikkasin kun tassutin heidän ohitseen Ruskon karsinalle.

jatkuu, pitää mennä.......


Vastaus:

rahat siinä jatkossa

Nimi: Granada

07.04.2011 19:41
jatkoa...

...Ruskon vieressä seisomassa! Silitin Ruskon lämmintä ja pehmeää turpaa. Se hörähti onnellisesti, ja työnsi päänsä kasvojani vasten. Pidin siitä kiinni, ja suljin silmäni. Ajattelin, mitä minä ja Rusko vielä koemme yhdessä...
Kunnes, jouduin lähtemään kotiin! :`(
Olisin halunnut olla vielä hetken Ruskon vierellä, mutta äitini joutui melkein kantamaan minut autoon...

LOPPU

Vastaus:

No niin... Hyvää työtä Granada. Kirjoitathan ensikerralla enemmän Ruskosta, sillä nyt en voi antaa sinulle hirveästi rahaa :( Saat kuitenkin 25v€, upeasta työstä ja ohjeiden kuuntelemisesta ;)

Nimi: Granada

04.04.2011 16:50
Olio alkoi kiljumaan ja tipuin tajuttomana maahan. Äitini tuli kauhuissaan luokseni.
Hänkin kuuli kiljunnan, ja nyt ihmetteli, miksi kiipesin ullakolle.

Kun vihdoin tulin tajuihin, kello oli 10.00.
Onneksi oli vapaapäivä!
Kun äiti vihdoin ja viimein päästi minut lähtemään tallille,otin pyörän alleni, mutta minua kohtasi yllätys. Yhtäkkiä alkoi satamaan ja tuulemaan
Juuri kun olin metsässä.
Ja pian huomasinkin olevani...

jatkuu

Vastaus:

ÄLÄ KIRJOITA RIVITTÄIN!
Raivostuttava lukea :o

Nimi: Granada

02.04.2011 11:44
Heräsin keskellä yötä, kun kuulin ullakolta outoja ääniä.
Vedin peiton nenääni asti ja kuuntelin...kuuntelin...Yhtäkkiä kuului kova tömähdys, ja sitten kahleitten helinää.
Ehkä minä näen vein unta, ajattelin pelokkaasti.
Asia jäi kuitenkin kaivertamaan mieltäni, joten päätin ottaa asiasta selvää.

Kävelin pimeässä huoneessani ja otin kaapin päältä taskulampun.
Laitoin sen päälle ja suuntasin kohti ovea.
Raotin ovea ja kurkkasin käytävälle.
Ei näy mitään, ajattelin.

Taas kuului ääniä ullakolta.
Tassutin hiljaa ullakolle.
Aukaisin oven hiljaa ja katsoin ilman taskulampunvaloa ylös, sivuille ja kaikkialle.
En nähnyt mitään.
Kunnes....

Tunsin että joku hengitti yläpuolellani.
Jäykistyin paikalleni.
Yritin kiljua, mutta ääni juuttui kurkkuuni.
Katsoin ylös ja näin kuinka musta olio oli valmiina hyökkäämään kimppuuni.
Yritin lähteä karkuun, mutta...




jatkuu!

Vastaus:

Hui! Eihän sitä aina tarvitse kirjoittaa tallista. Saat rahat seuraavassa. Toivottavasti mielenkiintosi ei lopahda, ja jatkat samaan malliin!

Älä kirjoita tällä tavalla,
sillä tarinoita on hankala arvostella,
sillä en näe tarinan tarkkaa pituutta.
Ja sitä on ersyttävä lukea!

Eli älä kirjoita: Lause, rivinvaihto, lause, rivinvaihto!

Nimi: Granada

01.04.2011 15:16
Mietin, ja mietin.
Yhtäkkiä taivas tummeni ja alkoi sataa.
Suuri tuulenpuuska heitti minut ojaan ja sain märät housut.
Pyöräni lensi tallille päin ja juoksin sen perään.
-Voi jumpe, sanoin kun huomasin että pyörästä oli kumi puhki.
Talutin pyörää.
Huomaamattani olin tallilla.

Siellä oli kauhea vilske ja melske.
Kaikki juoksivat ympäri tallia, ja näin myös Amandan.
-Siis tulin mä just äsken koulust tulin suoraan tallille, joo oli lyhyt päivä, Amanda puhui puhelimessa.
Näin, että hän talutti RUSKOA!
Hyppäsin Amandan kimppuun ja tönäisin hänet lumikasaan.
-Siis törkeetä, Amanda huusi, kun tempaisin riimunnarun hänen kädestään.

Lähdin ylpeänä tallustelemaan talliin.
Miranda katsoi minua iloisena, mutta ei sanonut mitään, sillä olin niin onnellinen kun Rusko ei enään ontunut.
Jäin vielä hoitamaan Ruskoa vähäksi aikaa...


LOPPU

Vastaus:

50v€. Taidan vähän lelliä... Kannattaa käydä ostamassa Ruskolle/itsellesi tavaraa Mestyn varusteesta, löytyy kun laitat Googleen!

Nimi: Granada

31.03.2011 19:46
Ei, en ratsasta enään ikinä! huusin kun kaverini Jenni oli soittanut minulle.
-Mitä sinä oikein huudat, hyvä lapsi!? äiti tuli ihmettelemään.
-Mä en ratsasta enään ikinä! En edes mene tallille! Jenni soitti ja sano että Rusko oli eilen tunnilla ja liukastu ja nyt se ontuu pahasti! Kiljuin kuin papupata.
-Rauhoituppas, kyllä Rusko paranee, äiti lohdutti.

Työnsin äidin huoneestani ja istuin työpöydän tuolille.
Huokaisin vihaisena ja nousin seisomaan.
Heitin kaiken hevosaiheisen roskakoriin ja juoksin keittiöön.

Söin pikaisesti aamupalan ja sitten otin mustan nahkalaukkuni olalleni.
Menin ulos ja hyppäsin pyöräni selkään.
Aloin polkemaan hiekkatietä pitkin koululle.

Olin risteyksessä.
Näin kaksi tietä, ja kaksi kylttiä.
Toisessa kyltissä luki: Koulu
ja toisessa: Siittola Wario.
Katsoin haikeasti tallille, mutta jatkoin matkaani koululle.

Koulunpihalla näin Jennin.
-Moi! Jenni huudahti pirteästi.
-Moro, sanoin vihaisena.
-Eeeh..unoshdin eilen sanoa, että Ruskolla ratsasti...Amanda, Jenni sanoi varovaisesti.
-Mitääääh!?! Koulun ilkeä kuningatar Amanda ratsastaa mun rakkaalla hoitsulla, eikä edes laita sille tilsakumeja! huusin koulun ovella vihaisena.

Käännyin ennen kuin pääsin sisään, ja otin pyöräni.
Poljin niin kovaa kun jaksoin kotiin.
-Äiti! Amanda satutti Ruskoa niin että se alkoi ontua!!!!!! huusin täysiä.
Äiti ei kuullut, sillä oli parhaimmillaan kantamassa jätesäkkejä alakertaan.
-Mitä sä touhuat? kysyin äidiltä.
-Huomasin että olit heittänyt hevoskamat roskiin, vien ne alakertaan säilöön, äiti sanoi hikisenä.
-Aha, sanoin tylsästi.
Luin vähän aikaa umpitylsää kirjaa, ja sitten päätin mennä hakemaan alakerrasta tallivaatteet.
Juoksin pyörälleni ja ajoin risteykseen.

Minulla oli iso päätös edessäni.
Menenkö takaisin kouluun, vai Ruskon luo tallille...

/jatkuu/

Vastaus:

Joo-oo, rahat seukassa!

Nimi: Granada

30.03.2011 15:48
EIEIEIEIIEIEIEIEIIIII!
Tein just tosi hyvän ja pitkän tarinan, mut se hävis!
YHYY, eikun uudestaan...:I

Vastaus:

Kannattaa kirjoittaa vaikka Microsoft office wordilla...

Jos tarina häviää, kannattaa koettaa painaa nopeasti "kirjoita vieraskirjaan"-painiketta. Tarina voi hyvinkin olla siellä. Mutta varmin tapa kirjoittaa on tekstinkäsittely ;)

©2018 la Wayfaring Arabians - suntuubi.com